Leikkaan pennun kynnet kerran viikossa, jotta pentu tottuu toimenpiteeseen. Kynnet voivat olla eriväriset, läpinäkyvän vaaleat, mustat tai jotain siitä välistä. Kynsien kanssa on oltava varovainen, jotta vahingossakaan ei tule leikanneeksi kynsien ytimeen saakka. Mikäli niin käy, koira saattaa muistaa tapahtuman, jonka myötä se yhdistää leikkuun kipuun, joka kehittää pelkotilan jonka myötä koira vastustaa kynsien lyhentämistä henkeen ja vereen.
Leikkausjälki kynsileikkurilla on yleensä terävä, joten minulla on tapana viilata kynsien kulmia karhealla paperiviilalla (karheus 80). On hyvä muistaa että ydin tulee niin viilatessa kuin leikatessa helposti vastaan kynnen ala-keskiosan kohdalla, joten varovaisuus on hyvästä. Viilaamalla pystyy kuulemaan kynnen viilaus äänen hiljenevän ja tuntemaan viilan hivenen tarraavan silikonimaiseen pehmeeseen pintaan, juuri ennen kuin iho menee rikki varvaslihan yllä. Mikäli viila rikkoo silikonimaisen pinnan ytimestä tulee hyvin pieni määrä verta verrattuna kynsileikkureilla ytimeen saakka leikattuna. Kotikonstein verenvuodon saa parhaiten tyrehdytettyä laittamalla sylkeä omaan sormeen ja painamalla napakasti joitakin minuuttejakohti vuotavaa kynnen päätä. Välittömästi tämän jälkeen ei kannata mennä lenkkeilemään, jotta ydin hivenen ehtii vetäytymään ja verenvuoto ei uusiudu. Myös Betadine on tässä tapauksessa hyvä desinfiointiaine, koska se poistaa mahdollisen kirvelyn ja vähentää koiran halua nuolla kynsiä ja sen myötä tassuja.
Anturat saattavat kovettua ja halkeilla asvaltilla kävelemisestä, jolloin niitä on hyvä rasvata. Myös vahvat shampoot ja hoitoaineet kuivattavat ja saattavat aiheuttaa anturoihin halkeamia kuten ihmisillä. Huomasin omien jalkojeni ja kantapäideni kuivuvan ja ilkeästi halkeilevan pestessäni koirieni tassuja, suuta ja peppua päivittäin koirille tarkoitetulla shampoolla. Ihmettelin tätä kunnes tajusin että syy oli voimakkaat koirille tarkoitetut pesuaineet, joita minulla oli useita erilaisia. Aloin kartoittamaan vaihtoehtoja ja päädyin kokeilemaan Marseillesaippuaa, joka hyvin pian osoittautui itsessään pehmentävän ja siloittavan sekä omia kantapäitä että koirien anturoita jonka myötä lopetin koirieni anturoiden jatkuvan rasvaamisen.
Mikäli meille hoitoon tulevan koiran anturat ovat päässeet kuivumaan ja halkeilevat, hoidan niitä desinfioivalla ja kutinaa sekä kirvelyä poistavalla Betadine liuoksella ja Vetramil hunajapohjaisella haavavoiteella (tai samankaltaisella erittäin edullisella Super Koirasalvalla, jota löytyy muun muassa Puuilosta). Hoidan myös omissa käsissäni olevia vesikellon tapaisia kutisevia allergianäppylöitä ja halkeilevia haavaumia samoilla aineilla. Hieron anturoiden halkeamiin ja kuivuneille alueille ihmisten keholle ja tukkaan tarkoitettua hyvin imeytyvää kuivaöljyä, jota myös voi käyttää säästeliäästi koiran turkkiin. Haavaumiin voi myös laittaa apteekista ostettavaa parafiiniöljyä, kosteuttavaa perusvoidetta, Bepanthen rasvaa tai lisäämällä täydennysrehua nimeltä Nutrolin Skin & Coat oil tuotetta ruokaan.
Tassujen nuolemisen estämiseksi suosittelen fleecetossuja yöksi. Tossut kannattaa teipata nilkan ympäriltä esim. pakkausteipillä, jotta niiden pois saaminen vaikeutuu. Mikäli anturat ovat vain kuivat mutta eivät halkeile, käyttäisin niille tarkoitettua Vetramil hunajapohjaista anturavahaa, joka ylläpitää anturoiden pehmeyden ja vähentää liukastumista lattioilla, mutta mielestäni se ei ole paras vaihtoehto haavaumien parantamiseen.
<- Kuivattaminen ja turkin selvittely – Nettikaupat joita käytän ->