Caffe ja 8 masuasukkia
Nocachos Kennelin kasvatusfilosofia
Minusta ei alkuunkaan pitänyt tulla kasvattajaa, mutta elämäni ensimmäinen koira Caffe avasi uusia ulottuvuuksia ja yksi asia johti seuraavaan. Kolme kuukautta Caffen tulon jälkeen pieni Choco muutti meille Caffen seuraksi ja 2v 4kk myöhemmin, kahden koiran omistajana ja mieheni yllyttämänä suostuin hankkimaan yhden pentueen Caffen kanssa. Ennen astumista käytimme neidin virallisessa terveystarkastuksessa ja saatuamme erinomaiset tulokset, kävin Kennelliiton kasvattajan peruskurssin, anoin itselleni kennelnimen Belgiasta ja vein tytön jalostustarkastukseen, jossa ulkomuototuomari Juha Kares totesi Caffen sopivaksi jalostukseen. Kennelin ensimmäinen pentue näki päivänvalon 10/2018 ja vuoteen 2023 mennessä meillä on ollut viisi pentuetta ja innolla odotan seuraavaa.
Poikkean monesta kasvattajasta siinä, että en ole innostunut näyttelyistä tai ehkä osuvammin kilpailuista, syynä kokonaan puuttuva kilpailuvietti. Kasvattajana suosin näyttelyiden sijaan jalostustarkastuksia, joissa voittaminen ei ole keskiössä. Tätä kirjoittaessani tulin ilokseni huomanneeksi, että jalostustarkastustulokset on viety verkkoon ja löytyvät Havannalaiset Ry:n sivuilta, oman mapin ja rotujärjestön arkiston lisäksi. Rotujärjestölle suuri kiitos tästä hyödyllisestä parannuksesta!
https://havannalaiset.com/tietoa-kasvattajille/jalostustarkastetut/
Pentueita suunnitellessa toivoisin omaavani kristallipallon, koska koen haasteellisena löytää sopivia ja hyviä uroksia. Vaatimukset täyttävän isä-kandidaatin löydettyäni, toivon uroksen omistajan arvostavan kasvatustyötäni ja pitävän minusta, koska se vaikuttaa merkittävästi päätökseen koskien astumiskäyttöä. Koiria yhdistellessä on paljon huomioitavaa kuten terveys, luonne, rodunomaisuus, sukusiitosprosentti, uroksen jälkeläisten määrä ja tietyt perinnölliset sairaudet, jotka eivät saa toistua pentujen neljässä sukupolvessa. Yllä mainituista minulla on välillä erittäin vaikeata tinkiä, kun taas näyttely-arvostukset jäävät toissijaisiksi.
Täydellisyyteen pyrkiminen on periaatteessa hyvä asia, mutta täydellisiä koiria on valitettavan harvassa, joten oikeita valintoja ja kompromisseja pitäisi pystyä tekemään ja samalla varautumaan siihen että geeni-lotto saattaa heittää häränpyllyä. Tehdessäni valintoja en ole valmis tinkimään terveydestä, mutta saatan joustaa rodunomaisuudesta, jolloin lähinnä karvan laatu ja korvien- sekä hännän kiinnityskohta tulevat kyseeseen. Silmien ja kirsun tummasta pigmentistä, purennasta ja suorista jaloista en ole valmis tinkimään.
Tarkoituksenani on jalostaa vastuullisesti mahdollisimman terveitä jälkeläisiä, jotka täyttävät rodun terveysvaatimukset oikeuttaen jälkeläisten rekisteröinnin Suomen Kennelliiton järjestelmään. SKL:n jalostustietojärjestelmä on julkinen ja tarjoaa sekä koiran kasvattajalle että ostajalle hyvän työkalun suunnitellessa ja tarkastellessa rekisteröityjen koirien virallisesti tutkittuja terveystietoja ja sukutaulua kahdeksassa sukupolvessa. Järjestelmä laskee ja näyttää myös uros-narttu yhdistelmän sukusiitosprosentin, jonka havannankoiralla suositellaan pysyvän neljässä sukupolvessa alle 6,25%.
Jokaisella rodulla on omat periytyvät ongelmansa, joita pyritään vähentämään ja tämän toteuttamiseksi SKL ja rotujärjestöt ovat laatineet säännöt, joiden mukaan jalostukseen suunniteltujen koirien on täytettävä rotukohtaiset terveysvaatimukset ennen koirien astumista. Nämä vaatimukset on kirjattu SKL:n jalostustrategiaan, PEVISA:aan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan) ja rotujärjestö Havannalaiset Ry:n jalostusohjeeseen.
1) SKL:n jalostusstrategian vaatimukset ovat esimerkiksi koiran terveys, luonne, rodunomaisuus, perinnöllisyys ja perinnöllinen monimuotoisuus.
https://www.kennelliitto.fi/lomakkeet/kennelliiton-yleinen-jalostusstrategia-2018-2023
2) Havannankoiran rotukohtaiset PEVISA (= perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) vaatimukset ovat pakollinen silmä- ja polvitarkastus, joiden tuloksien on oltava riittävä. Kolmantena vaatimuksena on uroksen jälkeläismäärä, joka ei saa ylittää 25kpl ensimmäisen neljän vuoden aikana.
https://havannalaiset.com/tietoa-kasvattajille/pevisa/
3) Rotujärjestön jalostusohjeeseen on kirjattu yhteensä kolmisenkymmentä suositusta ja vaatimusta koskien silmiä, vakavia sairauksia, luonnollista astumista, nartun käytöstä, uroksen jälkeläisten kokonaismäärästä, sukusiitosprosentista, terveystutkimuksista luustotutkimuksista, DNA testeistä, näyttelyarvosteluista (jotka oikeuttavat jalostukseen), jalostustarkastuksesta, hampaista, rakenteesta yms.
https://havannalaiset.com/tietoa-kasvattajille/jalostusohje/
Mielestäni jalostamisen haasteellisuus piilee genetiikassa ja koirissa, joilta ei ole tutkittu rodulle ominaisia ja perinnölliseksi todettuja luustoon kohdistuvia ongelmia, kuten kyynärät, lonkat ja selkä (sekä mahdollisesti olkanivel). Nämä tutkimukset ovat vapaaehtoisia mutta mielestäni erittäin tärkeitä, koska havannankoira kuuluu kondrodystrofisiin rotuihin, joilla on todettu kaksi perinnöllistä geenimutaatiota, jotka jo sikiöaikana aiheuttavat luiden kasvuhäiriöitä. Mutaatiot vaikuttavat jalkojen luiden pituuskasvuun, niiden paksuuntumiseen ja käyryyteen, tassujen ulospäin kiertymiseen, ranteiden taipumiseen sisäänpäin ja tämän lisäksi selkänikamien ennenaikaiseen rappeutumiseen. Ulkomailla tutkittujen koirien terveystulokset eivät valitettavasti näy jalostustietojärjestelmässä, jolloin rotujärjestön jalostusvaatimuksia ei pysty varmuudella toteuttamaan. Tiettynä lohtuna kuitenkin se, että vaikka tiedossa olisi kahdeksan sukupolven kaikki viat ja sairaudet, koiria yhdistellessä geneettisesti periytyviä ongelmia saattaa silti ilmetä osalle pennuille. Myös piilevien sairauksien kantajat saattavat yllättää, kuten meidän ensimmäisen pentueen Legg-Perthes tapaus, jossa kaksi L-P luustosairautta piilevästi kantavaa koiraa, Caffe ja Noffe yhdistettiin. Kahdeksasta pennusta yksi sairastui jonka myötä vanhempien piilevä sairaus ilmeni. Legg-Perthes luustosairauden toteamiseen on jo pidempään ollut kehitteillä DNA-testi, jonka kehittämiseen meidänkin sairautta kantavat koirat ovat osallistuneet.
Pyrkimyksissäni vähentämään periytyviä luusto-ongelmia käytän kaikki narttuni pakollisten terveystutkimusten lisäksi myös yllä mainituissa vapaaehtoisissa tutkimuksissa, joiden tulokset näkyvät SKL:n jalostustietojärjestelmässä. Vaikka nämä tutkimukset, jotka sisältävät röntgenkuvaukset ja lausunnot ovat kokonaishinnaltaan kalliit, ne näyttävät olevan määrällisesti nousussa. Tutkia vai jättää tutkimatta? Eettinen dilemma? Kysymyksiä joihin ei ole suoraa vastausta. Uskon että tutkimuksia jätetään tekemättä sekä korkean hinnan vuoksi että pelosta saada tietoa, joka vaikeuttaa tai kieltää tutkitun koiran jalostuskäytön. Esimerkkinä lonkkaniveltutkimus, joka arvioidaan asteikolla A-E, jossa nuorella koiralla todetaan tulos D/E (vasen lonkkatulos D ja oikea E) ei ole oikeutettu jalostskäyttöön, huonoimman E-tuloksen vuoksi. Mikäli ylläolevan esimerkin koira on täysin oireeton, sitä käytetään jalostuksessa jolloin lonkkavian periytymisen riski moninkertaistuu, etenkin yhdistelmässä jossa vika saattaa olla molemmilla vanhemmilla.
Pentujen suunnitteluvaihe on aikaa vievää, koska hyvän narttu-uros yhdistelmän löytäminen on haasteellista. SKL:n rekisterijärjestelmä tarjoaa hyvän työkalun nimeltä KoiraNet jalostustietojärjestelmä, joka helpottaa yhdistelmien tekoa. Järjestelmästä löytyy muun muassa rekisteröidyt kasvattajat (mikäli ovat antaneet luvan nimen julkaisuun), koirien näyttely- ja koetulokset, sukupolvet (1-8), yhdistelmien sukusiitosprosentit, koiran kuolinpäivä ja syy siihen (mikäli omistaja on siitä ilmoittanut), virallisesti tehdyt ja lausutut terveystutkimukset ja todennäköisesti muitakin asioita joita minä en ole tajunnut. :))
KoiraNet:in lisäksi tukeudun myös Havannalaiset Ry:n ylläpitämään terveyslistaan, josta löytyy rotujärjestölle ilmoitetut sairaudet (joita ei mainita KoiraNet jalostustietojärjestelmässä). Valitettavasti rotujärjestön terveyslistalla on vain murto-osa todetuista sairauksista, koska syystä tai toisesta niistä ei ilmoiteta.
Koiran terveys ja hyvinvointi on minulle sydämen asia ja uskon että nämä ovat suorassa yhteydessä geeniperimään, ravitsevaan ruokaan, hampaiden säännölliseen ja huolelliseen pesuun sekä vapaana juoksemiseen. Tästä syystä pyrimme päivittäin käymään yhdellä 5-6 km pituisella lenkillä vaihtelevassa maastossa. Liikumme pääasiassa metsässä, niityillä ja niiden laidoilla, sellaisina ajankohtina jolloin vastaantulijoita on harvakseltaan ja koirat voivat kirmailla vapaana. Uskon vakaasti, että vapaana juokseminen ylläpitää luuston, lihaksien ja nivelien maksimaalisen liikkuvuuden ja estää koiran kehon ennenaikaisen jäykistymisen. Pyrin jättämään minimiin ulkoilun kovalla tasaisella alustalla, omalla hitaalla kävelyvauhdilla, joka mielestäni kuluttaa ja ottaa enemmän kuin antaa. On täysin ymmärrettävää että vain harva koiran omistaja pystyy toteuttamaan tämän tyyppistä ulkoilua ja haluan painottaa että en väheksy hihnassa kävelyttämistä ja tiedostan että Suomen lain mukaan koirat on pidettävä kytkettyinä. Tästä huolimatta olemme pitäneet iloisia ja ystävällisiä kääpiökoiriamme enimmäkseen vapaana, jolloin niin pitkään kuin lyhyeenkin turkkiin kiinnittyy kasvimaailman aarteita kuten vaikeasti irrotettavat tummarusokin kaksipiikkiset siemenet. Lyhyessä turkissa pitäminen helpottaa sekä koiriemme että meidän elämää ja mahdollistaa pidemmät lenkit, koska päivittäiseen pesemiseen ja turkin selvittelyyn menee vähemmän aikaa. Näin ollen terveyteen panostavana ja titteleitä tavoittelemattomana kasvattajana olen leikannut koirieni turkin lyhyeksi.
Vaikka en viihdy näyttelyissä ja käytännöllisyyden vuoksi suosin leikattua turkkia, olen osallistunut kennelin kahden nuorimman nartun, Chican ja Coquisen kanssa neljään näyttelyyn. Saatuani tytöille kolme kirjallista arvostelua leikkasin niiden turkit lyhyeksi. (Kaikissa näyttelyissä arvosteluja ei pystytä viemään verkkoon, jolloin kirjalliset arvostelut eivät näy KoiraNetissä.)
Kasvattajana on tehtävä vaikeita päätöksiä, jotka muiden mielestä saattavat olla epäilyttäviä tai eettisesti vääriä. Esimerkkinä voin mainita oman kokemukseni, liittyen Blancan vahinkoastumiseen. Tytöllä oli astumishetkellä todettu toisen polvinivelen olevan sekä kakkonen (2) että nolla (0). PEVISA:n mukaan kakkosen polvi ei oikeuta jalostukseen ja saadaksemme lopullisen polviarvion, joka kumoaa edelliset, olin 6kk aikaisemmin ilmoittanut Blancan Kennelliiton järjestämään polvipaneeliin, jota Covid 19 viruksen myötä ei oltu järjestetty. Päätöksenteko oli vaikea koska intuitioni sanoi että oireeton kakkosen polvi saatettaisiin todeta nollaksi tai ykköseksi paneelissa, joka näin ollen oikeuttaisi Blancan jalostukseen, mutta silloin uroksen molemmat polvet pitäisi olla 0/0, joka sattui toteutumaan vahinkouhdistelmässä. Selvitelläkseni vaihtoehdot ja saadakseni apua sekä tukea päätökseen, soitin Kennelliiton jalostusneuvojalle joka sanoi: ”Sinä tiedät oman koirasi terveydelliset ongelmat paremmin kuin kukaan muu”, joten päätin onneksi luottaa vaistooni, koska polvipaneelissa kakkosen polvi todettiin ykköseksi. Päätökseni pitää pentue ja antaessani uroksen astua uudelleen lähempänä arvioitua munasolujen irtoamisajankohtaa, aiheutti laajasti polemiikkia useilla eri foorumeilla ja poiki lopuksi rotujärjestön laatiman kanteen Kennelliitolle. Kirjoittamani vastine käsiteltiin Kennelliiton kasvatustoimikunnan kokouksessa, jossa todettiin että ”Asia ei anna aihetta toimenpiteille kasvattajatoimikunnan toimesta.” Pennut ovat tällä hetkellä rekisteröity SKL:n EJ rekisteriin (= ei oikeutettu jalostuskäyttöön) mutta aikomukseni on anoa siirtoa FI-rekisteriin niille yksilöille, joilla polvet osoittautuvat kahden vuoden iässä, virallisessa tarkastuksessa olevan 0/0.
Kasvattajana ja koiranomistajana minulla on lyhyessä ajassa kertynyt omakohtaista kokemusta neljästätoista synnytyksestä, viidestä kennelin oman koiran- ja yhdeksästä muusta synnytyksestä. Olen hoitanut synnyttäneitä narttuja ja pentuja, oppinut tunnistamaan ja läpikäynyt nartun kalkki-krampin, nartun kohdun- sekä munasarjojen poiston sekä leikkauksen jälkeiset eri komplikaatiot. Olen syöttänyt yhdeksän pentua tuttipullosta neljän viikon ajan, koska nartulta kiellettiin imettäminen. Tämän lisäksi olen saanut seurata ja osallistua eri sairauksien ennaltaehkäisyyn ja / tai hoitoon. Mainittaviin kuuluvat, Legg-Perthes, kirsikkasilmä, silmätulehdus, korvien ja anturoiden välinen hiivatulehdus, psyykkinen stressi ja siihen liittyvä oireilu, anaalirauhastulehdus, allergia, ala-purenta, hampaiden poisto, myrkyllisen aineen oksettaminen, ruohonkorren poisto nenäontelosta ja kynnen löystyminen tyvestä saakka. Kokemusta on myös kertynyt useiden kymmenien havannankoirien kasvun- ja kehityksen seurannan myötä, niitä hoitaessa ja trimmatessa.
Kasvatusfilosofiani pähkinänkuoressa: Terveys ennen kauneutta koska tittelit eivät periydy!