Cheiro ja haaremi 😘 (31.12.2024)
Koiramme
Caffe – Jatakabi’s Vienna the Empress (02 / 2016 -)
Jatakabi’s Vienna The Empress on syntynyt 13.2.2016 Iso-Äiniössä. Caffe on luonteeltaan rauhallinen, lempeä, itsenäinen ja jääräpäinen. Se ei turhia hötkyile eikä hermoile. Kuvailun perusteella sattaa syntyä mielikuva, että kyseessä on tylsä sohvaperuna, mutta pian seitsemän vuotta täyttävä rouva juoksee edelleen kuuden kilometrin lenkkejä kuin tuli pepussa ja haastaa tyttärensä Coquisen päivittäin leikkiin. Jostain kumman syystä Caffe ei lainkaan leiki kahden muun tyttärensä Moccan ja Chican kanssa, jota ollaan ihmetelty. Caffen suurin intohimo on pehmolelujen suolistaminen siis täytteen poistaminen, nahkaluiden jyystäminen ja terassin oven ikkunassa ”päivystäminen”.
Caffe nukkuu kaikki yöt meidän kanssa sängyssä, omalla untuvatyynyllään meidän päiden välissä. Sen ainoan kerran kun olin unohtanut ottaa mukaan vanhan rouvan untuvatyynyn Jatakabi’s kenneliin Tainan ja Timpan luo, tyttö pahastui niin että nukkui koko viikon jalkopäädyssä.
Tummasta turkistaan huolimatta Caffe rakastaa aurinkoa ja takan lämpöä. Saunomisen jälkeen rouva hakeutuu ylimmälle lauteelle jälkilämpöön, jossa se saattaa loikoilla kunnes se käsketään sieltä pois.
Caffella on kaksi pentuetta 1v 4kk välein. Kennelin ensimmäiseen pentueeseen, joka oli myös Caffen ensimmäinen pentue syntyi 8 pentua, 4 narttua ja 4 urosta. Synnytys sujui moitteettomasti mutta ensimmäisen vuoden aikana neljällä pennulla ilmeni kirsikkasilmä, joista yhdellä tämän lisäksi synnynnäinen kuulon alentuma. Yhdeltä nartulta (Mymlan) poistettiin seitsemän kuukauden ikäisenä oikea lonkkakuula Legg-Perthes oireyhtymän vuoksi ja yhdellä todettiin kolme vuotiaana (Leon) hiljalleen kehittynyt kuurous. Yhteensä pentueessa on kolme täysin tervettä koiraa, joilla ei ole todettu mitään normaalista poikkeavaa (muun muassa kotiin jäänyt Mocca). Ongelmista huolimatta uskalsin astuttaa Caffen vielä toistamiseen, koska koin että sillä oli jalostuksellisesti vielä annettavaa. Ennen astumista tutkitutin Caffen selkänikamat, kyynärät, lonkat ja luonnollisesti pakolliset polvet ja silmät. Kaikki tutkitut osa-alueet saivat moitteettoman tuloksen, joka tuki päätöstäni toisesta pentueesta, johon olen erittäin tyytyväinen. Pentuja syntyi tällä kertaa 9 kpl, joista 6 narttua ja 3 urosta. Vuorokausi synnytyksen jälkeen, Caffella nousi kuume, yleistila huononi silmin nähden ja lopputulemana todettiin kohtutulehdus, joka johti sekä kohdun että munasarjojen poistoon. Caffella oli tämän lisäksi vaikea verenmyrkytys ja ruoansulatusjärjestelmän totaalinen pysähdys. Kolmen voimakkaan suonen sisäisen antibiootin vuoksi maidon nousu pysäytettiin lääkkeillä ja koko pentue ruokittiin tuttipullosta viiden viikon ajan. Caffen toisen pentueen jälkeläiset ”tutipullopentue” on tätä päivittäessäni vajaa neljä vuotiaita ja yhdelläkään koiralla ei ole todettu mitään terveydellisiä tai kehityksellisiä poikkeavuuksia, josta olen kiitollinen🤞🏼. Caffe elää nykyään ihania ”eläkepäiviä” yhdessä kolmen oman tyttärensä, Jatakabi’s Blancan ja pojanpoikansa Cheiron kanssa, joiden seurassa se temmeltää ja lenkkeilee vapaana päivittäin.
Mocca – Nocachos Caffe Mocha (10 / 2018 -)
Nocachos Caffe Mocha on syntynyt 24.10.2018 Caffen ensimmäiseen pentueeseen, kuten virallinen nimi antaa ymmärtää. Mocca on sekä ulkonäöllisesti että luonteeltaan täysin erilainen kuin äitinsä. Tyttö on leluja kuljettava, peppua ja häntää samanaikaisesti mutta eri tahdissa heiluttava, matalalla äänellä leikkimielisesti muriseva kikkaraturkki. Se kiipeilee sohvien ja tuolien selkänojilla ja pyrkii niissä istuvien ihmisten olkapäille kuin mikäkin papukaija. Hauskan kiipeilyn vuoksi ja koska aikoinaan asuimme Vuoriharjuntiellä, Mocca on saanut kutsumanimekseen ” meidän vuorikauris”. Luonteeltaan Mocca on hivenen epäileväinen ja laumaa suojeleva. Se on muita pidättyväisempi ja hitaammin lämpenevä vieraille ihmisille kuin muut koiramme, mutta jonkin aikaa seurattuaan uutta tulokasta se jo kiipeilee syliin ja vieraiden olkapäillä. Se rakastaa autoilua ja on auton oven avautuessa hyppimässä kyytiin samantien. Ulkoillessa se kävelee mieluiten minun vasemmalla puolella kirsun kosketellessa pohjettani. Tiettyjen koirien vastaan tullessa se puolustaa laumaansa, jonka syytä me emme ole keksineet. Uskomme että Blancan ja Chocon (nykyisin siskoni koira) yhteydenotot vaikuttivat Moccan luonteen muuttumiseen. Tappeluiden aikana Mocca meni väliin erotuomarin tavoin, hurjasti muristen erottamaan tappelupukarit toisistaan, joko selättäen tai nylkyttäen. Rauhoittaaksemme kotimme ja estääksemme Moccan luonteen muuttumisen lisää, jouduimme luopumaan Chocosta joka päivittäin agitoi nuorempaa Blancaa. Moccan käyttäytyminen ei ole palautunut ennalleen erottamisesta huolimatta ja teemme päivittäin töitä poistaaksemme, eritoten ulkoillessa yliherkistyneen suojeluvaiston.
Mocca nukkuu myös meidän sängyssä, mieluiten meidän jomman kumman selällä, vatsalla tai ihan kiinni kyljessä, pehmolelu useimmiten leuan alla. Halutessaan aamuisin tarpeille se tallaa hassun hauskasti muristen meidän päällä, tällöin lelu suupielessä.
Moccalla on kaksi pentuetta, yhteensä 7 poikaa ja 2 tyttöä. Kaikki ovat edelleen täysin terveitä, lukuunottamatta yhtä leikattua kirsikkasilmää. Jälkeläisiä seuranneena, uskon että Moccalla vielä saattaisi olla jalostuksellisesti annettavaa, joten aika näyttää mikäli astutan tytön vielä kolmannen kerran.
Blanca – Jatakabi’s Ice Magic (11 / 2018 -)
Jatakabi’s Ice Magic on syntynyt 6.11.2018 Iso-Äiniössä. Blanca on 11 päivää meidän Moccaa nuorempi ja tytön muutto meille, yllätti sekä minut, mieheni, Jatakabi’s kennelin Tainan että Timpan. Nocachos kennelin ensimmäisen pentueen ja Blancan melko samanaikaisen syntymän vuoksi, meillä ei ollut käynyt mielessäkään neljännen koiran hankkiminen. Tainan Facebookiin laittama valokuva yhdeksästä vastasyntyneestä valkoisesta pennusta, herätti pakonomaisen halun yhden saamisesta. Päätös oli minulle niin itsestään selvä, että näin jälkikäteen en kykene ymmärtämään miten ajatus ei ollut aikaisemmin käynyt mielessä.
Ilmoitin leikkimielisesti Tainalle, että minulle pitää varata jalostukseen kaikista lupaavin narttu, jolloin me molemmat purskahdettiin nauruun. Vitsi vitsinä mutta sitähän se ei ollut… Omat sanat kuultuani ääneen, tajusin niiden vakavuuden ja jäin pohtimaan asiaa. Pari viikkoa myöhemmin muistutin Tainaa lohkaisusta ja mukamas tsoukista ja kysyin, oliko hän jo katsonut sillä silmällä sitä minun ikiomaa. Vasta sillä hetkellä tajusin, että en voinut kuvitella elämää ilman pientä valkoista leikkikaveria oman pentueemme kotiin jäävälle Moccalle ja näin ollen Blanca saapui meille joulun välipäivänä.
Blanca on luonteeltaan pehmeä, luotettava, peloton ja helposti oppiva. Sillä on kova tahto, se on energinen, voimakas, korkealle hyppivä ja pitkiä loikkia tekevä tyttö. Se viihtyy paremmin ulkona kuin sisällä ja kennelnimensä mukaisesti neiti rakastaa kylmyyttä, lunta ja jäätä, kun taas välttelee auringonpaisteessa loikoilua. Sisällä se viihtyy parhaiten portaissa, josta sillä on näkymä ”omille tiluksille”. Blanca on herkkä ilmoittamaan kaikista ohikulkijoista mutta uskoo kun sille sanoo että ”vähempikin hau-hau riittää”.
Blancalla on yksi pentue, joka sai alkunsa vahinko astumisesta. Haasteita ja päänvaivaa aiheutti Blancan vasen polvi, joka kahdessa virallisessa tarkastuksessa oli todettu kakkoseksi ja yhdessä tarkastuksessa nollaksi. Mikäli yksikin polvi todetaan olevan kakkonen, koiraa ei PEVISA:n (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjema) mukaan saa käyttää jalostukseen, syynä suuri riski ongelman periytymiseen. Saadaksemme lopullisen objektiivisen polviarvion, olin ilmoittanut Blancan kuusi kuukautta aikaisemmin Kennelliiton polvipaneelin. Koronan vuoksi tutkimuksen järjestäminen siirtyi hamaan tulevaisuuteen ja vahinkoastumisen tapahduttua otin yhteyttä Kennelliittoon jalostusneuvojaan saadakseni tukea päätöksen tekoon. Hyviä neuvoja saaneena ja harkittuani eri näkökulmia, päätin abortoinnin sijaan pitää pentue ja rekisteröidä se EJ rekisteriin, jonka yksilöt eivät ole oikeutettuja jalostuskäyttöön. Päätöksen jälkeen annoin Ego uroksen astua Blancan niin monesti kunnes luonto puuttui asiaan, joka aiheutti voimakkaan reaktion Havannankoiran Rotujärjestössä. He kokivat minut vastuuttomana kasvattajana ja ilmoittivat toimistani Kennelliitolle. Kantelu poiki minulta vastineen, joka käsiteltiin Kennelliiton kasvattajatoimikunnassa, jossa todettiin että asia ei anna aihetta toimenpiteille.
Pentuja syntyi 6 kappaletta, joista 2 narttua ja 4 urosta. Hauskinta oli se että valkoinen Blanca sai kaksi sysimustaa pentua, kolme soopelia ja vain yhden valkoisen. Pennut ovat kahdeksan kuukauden ikäisinä edelleen täysin terveitä, yhtä urosta lukuunottamatta, jolla toinen kives ei ole laskeutunut ja näin ollen vaatii korjaustoimenpiteen.
Pentujen ollessa kymmenen kuukautta, Blanca osallistui kauan odotettuun polvipaneeliin. Kolme ortopedia tutki polvet ja päätyivät yhteisymmärryksessä lopputulokseen 1/1, asteikolla 0-4. Näin ollen Blancan polvinivel on lähes normaali ja polvilumpio saadaan menemään sijoiltaan sitä lääkärin käsin ohjatessa, mikäli polvea samalla ojennetaan jonka jälkeen se palautuu itsestään takaisin paikalleen. Olen helpottunut lopullisesta tuloksesta, joka oikeuttaa pentujen siirtämisen EJ-rekisteristä FI rekisteriin, jonka tulen tekemään polvitarkastuksien jälkeen. Mikäli koen sijoitetut nartut sopivina jalostukseen, voin siirron jälkeen mahdollisesti päätyä käyttämään niitä kasvatuksessani.
Olen viemässä myös Blancan luuston lisätutkimuksiin saadakseni tietoa selän, kyynärien ja lonkkien kunnosta. Tutkimustulokset antavat tietoa jälkeläisten odotetusta terveydentilasta ja helpottavat päätöksentekoa koskien toisen pentueen maailmaan saattoa.
Coquise – Nocachos Caffe’s Coquise (02 / 2021 -)
Nocachos Caffe’s Coquise on syntynyt 4.2.2020 ensimmäisenä pentuna Caffen toiseen pentueeseen. Musta Coquise, joka painaa 6,0 kg, on meidän viidestä kotona olevasta koirasta pienin. Kokoon ei ole tuijottamista, koska tyttö syö kuin hevonen ja kakkii kuin sontakone.
Coquise on innokas tyttö kommunikoimaan, komentelemaan ja äänekkäästi kertomaan haluamansa. Se on siinä mielessä tainnut tulla omistajaansa (minuun = matte, joka tarkoittaa naispuolista koiranomistajaa ruotsiksi). Se haukahtaa ulos ja sisälle vaatiessaan, laulaa mukaan halutessaan ja rahilla seisten terassinoven ikkunan edessä ”muffuttaa” (= haukahtelee suun ollessa kiinni) kaikille taloyhtiön pihalla kulkeville. Coquisen niin kutsuttu muffutus muistuttaa lähinnä kanan kotkotusta yhdistettynä possun röhkimiseen ja tästä syystä kutsumanimi ”Nöff-Kotti” on muodostunut. Kävelylle lähtiessä tyttö on niin ylikierroksilla että heti ulko-ovesta mentyään se aloittaa kimeän korkeaäänisen haukkumisen, joka kuuluu naapurimaahan saakka. Tämä jatkuu ensimmäisten kilometrien ajan kunnes neiti on juossut vapaana ylimääräisen energian pois, joka on kerta toisensa jälkeen toistuva kuvio.
Coquise on siskonsa Chicaa huomattavasti eloisampi mutta epäilevämpi ja varovaisempi. Se on silti itsenäinen, ihmisiin luottava, leikkimielinen, erittäin nopea ja energinen. Neiti viihtyy sylissä mutta päivisin se lepää mieluiten puoliksi sohvan alla selällään, etujalat kohti sohvan pohjaa ja takajalat sohvan ulkopuolella sojottaen kohti kattoa. Iltaisin se hakeutuu ensimmäisenä meidän sänkyyn, jossa se nukkuu hyvin samankaltaisella tavalla meidän välissä.
Coquise rakastaa autoilua ja olisi aina valmis tulemaan seuraneidiksi. Skeptisyytensä ja varovaisuutensa vuoksi otammekin sen usein mukaan kauppakeskuksiin, Bauhausiin, K-Rautaan, Plantageniin ja muihin vastaaviin paikkoihin minne koiran saa viedä. Mitä useammin se on kulkenut elämää vilisevissä ja sille uusissa ja oudoissa paikoissa, sitä enemmän varmuutta ja itseluottamusta sille on kehittynyt.
Coquisella on yksi pentue, johon syntyi kuusi pentua jotka valitettavasti eivät ole tähän päivään mennessä rekisteröity SKL: n jalostustietojärjestelmään, syynä pentueen isän omistajan päätös olla hyväksymättä yhdessä suunniteltu pentue, joka evää minulta kasvattajana pentueen rekisteröinnin. Asia on kuluttajariitalautakunnan käsittelyssä, ja siihen pitäisi tulla päätös kevään 2025 aikana.
Chica – Nocachos Caffe’s Chica (02 / 2021 -)
Nocachos Caffe’s Chica on syntynyt 4.2.2020 edellisen kodin saunatilassa, Jyrin rakentamassa pentulaatikossa. Chica, kuten myös Coquise on Caffen toisesta pentueesta ja mitä todennäköisimmin se olisi myyty, mikäli Jatakabi’s kennelin kymmeniä vuosia havannankoiria kasvattanut Taina ei olisi kotiin jättämistä niin voimakkaasti painottanut ja muussa tapauksessa halunnut tytön itselleen. 🤣
Chica on luonteeltaan varsinainen veijari. Vaikka tyttö on siskoansa painavampi ja jykevämpi (6,3 kg) se hyppää silti melko pienenä tyttönä suorin jaloin meidän 74cm korkeeseen sänkyyn, yli aitojen, porttien ja kaikkien eteen tulevien esteiden. Yksikään lammikko tai mutalätäkkö ei jää tytöltä kahlaamatta ja se näyttää kuramonsterilta lenkiltä tullessaan, myös kuivalla ilmalla. Aikoinaan meidän edellisessä kodissa, kun silmä vältti ja neidin tunnetila oli ”karkailumoodissa”, se hyppäsi tyylikkään vaivattomasti kotipihan aitauksen yli lähteäkseen omille seikkailuille. Sitä kutsuessa se palasi kotiin samasta kohdasta josta karkasi, näyttämällä näin kohtaa aitauksessa jota piti tukkia tai korottaa. Nykyään asuessamme maalla ja pystytettyämme jykevän korkean aidan, tyttö pysyy hyvässä tallessa.
Chica nukkuu kevyesti ja siirtyy useita kertoja yön aikana. Alkuillan se aloittaa mieluiten sängyn alla ja siirtyy yön aikana omaan pehmopetiin, joka on meidän sängyn vieressä, hypätäkseen sänkyyn aamun aikaisina tunteina. Sen parhaat kaverit ovat Coquise ja Cheiro, jonka kanssa se temmeltää päivittäin.
Havannankoiran tyypillisten luonteenpiirteiden lisäksi Chicasta voi mainita sen hassun tavan tuijottaa ihmisiä silmiin puoliksi luomien alta. Se hakeutuu eritoten vieraiden syliin jossa se nautiskelee takakenossa löhöillen, tuijottaen heitä suurin silmin animoidun eläimen suloisimmalla katseella. Näin se voi loikoilla niin kauan kunnes vieraan käsi puutuu tai neiti siirretään muualle. Toki sinnikäs ja rapsuja rakastava Chica muistuttaa silittäjää napakalla tassun lyönnillä, mikäli silittävä käsi ottaa tauon…😉
Chicalla on yksi pentue, neljä narttua, jotka ovat syntyneet 14.2.2023. Chica astutettiin Puolassa, Bialystokissa lihaksikkaan ja terveen Frodon kanssa. Yhteinen lento- ja junamatka oli ikimuistoinen ja siitä tulossa kuvakavalkaadi myös nettisivulle.
CHEIRO – Nocachos Mocca’s Cheiro Gentis (08 / 2023- )
Nocachos Moccas Cheiro Gentis on syntynyt 1.8.2023 edellisessä kodissamme Espoon Tillinmäessä. Kuten virallinen kennelnimi antaa ymmärtää, Cheiro on Moccan poika ja se on saanut alkunsa Liettuassa, Vilnan idyllisellä maaseudulla, Mano Gentis kennelin puutarhassa. Cheirolle ja sen sisaruksille valittiin kennelnimiksi eri chililajikkeet (esim. Cheiro Roxa, Brasilialainen lajike), joka lisättiin kennelnimen ja Mocca äidin nimen jälkeen. Tämän lisäksi, seitsemättä pentuetta ja seitsemättä kirjainta aakkosissa kuvastava G kirjain assosioi Mano Gentis kennelistä ja kunnioittaa samalla Džimis isää ja kennelin kasvattajaa Ramunė Stasytienė:a.
Cheiro on meidän superpallo, jonka hyppely ja pomppiminen ei ota loppuakseen. Valitettavasti poika on hyppimällä iskenyt yhden etuhampaistaan terassin oven alaspäin taittuvaan ovenkahvaan, joka on vaurioittanut hampaan juurta. Hammas on alkanut rusehtamaan, joka viittaa siihen,että se joudutaan poistamaan tulevaisuudessa.
Uroksen hankkiminen ei ollut käynyt mielessäkään, koska viiden jalostukseen käytettävän nartun kanssa, uros on suurempi haaste kuin uskoisikaan. Ajatus nousi ensimmäistä kertaa pinnalle, pojan näyttäessä erikoisen luonteensa, joka oli havaittavissa jo syntymästä. Pentueen punaisin uros oli kennelin kaikista kasvateista epäsosiaalisin ja edelleen kahden viikon ikäisenä se ei tuntunut sietävän käsissä pitämistä. Se osoitti mieltänsä äkäisesti huutamalla ja venkoilemalla päästäkseen pois. Korvien ja äänimaailman avauduttua kolmiviikkoisena, poika ei tullut edes lirkuttelemalla kohti pentulaatikon reunaa sisarustensa vauhdittamana. Se protestoi edelleen tarmokkaasti päästäkseen pois ihmisen otteesta, joka ajan saattamana tuntui jopa pahentuneen. Näin ollen aloitin tehostetun käsissä pyörittelyn ja sosiaalistamisen. Cheiro sai valtavan määrän huomiota, jota se ei vaikuttanut arvostavan lainkaan, joten epäilys siitä että pojassa voisi olla jotain vikaa aiheutti huolta. Tästä syystä päätin olla lupaamatta poikaa kenellekään ennen kuin kaikki mahdolliset terveysongelmat olisivat poissuljettu. Sosiaalistamisen myötä, johon laitoin useita tunteja päivittäin, yhteys poikaan voimistui ja alkoi tuntumaan siltä, että pojasta luopuminen tulisi olemaan vaikeampaa kuin yhdestäkään aikaisemmasta kasvatista. Kehityksen ja harjoittelun myötä, pojan käytöksessä alkoi näkymään parannusta, joka oli palkitsevaa mutta samalla siihen kiihtyneenä, ajatus luopumisesta aiheutti surkean olon.
Mieheni, Jyrin tietämättä aloin pienessä mielessä suunnittelemaan pojan kotiin jättämistä 🙈. Uskaltaessani edes mainita asiasta ääneen, Jyri myönsi arvanneensa aikeeni. Ylipuhuminen ei kuitenkaan ollut helpoimmasta päästä mutta minäpä keksin käydä ”hyväntahtoista kauppaa”… 😅Siuntioon muuttaneina vasta joitakin kuukausia aikaisemmin, emme olleet päässeet yhteisymmärryksen yhden huoneen käyttötarkoituksesta. Näin ollen ehdotin, että mikäli minä (tarkemmin sanoen me 🙃) saisin pitää urospennun niin Jyri saisi iki oman mies luolan (=man cave)…😜 Niinhän siinä sitten kävi, että poika jäi kotiin ja sai nimekseen Cheiro, punertavan erittäin tulisen chililajikkeen mukaan, joka ilmentää poikaa paremmin kuin yksikään muu nimi. 🌶️❤️🤣
Ruby- Nocachos Coquise Ruby Jewel (05 / 2025-)
Nocachos Coquise Ruby Jewel on syntynyt 29.5.2025 Klasaksen tilalla Siuntiossa. Se on väritykseltään oranssin -punainen, mutta rekisteröintiväritykseltään soopeli. Tyttö on saanut nimensä Ruby (=rubiini) punaisuudestaan, jonka se on perinyt Hollannissa syntyneeltä Styx isältään, (Zenzi Havanezers kasvatti), jolla on valloittava punainen turkki.
Ruby on saanut alkunsa Liettuassa, jossa vietimme Coquisen kanssa kahteen pekkaan neljä railakasta tyttöjen päivää…💃🏼 😘. Yövyimme Vilnan vanhassa kaupungissa, viihtyisässä ja koiraystävällisessä hotellissa, jossa Coquise sai olla seuraneitinä sekä aamupalahuoneessa että ravintolassa. Ihastuttava ilmapiiri aikaansai ”rakkautta ja kiihkoa” kolmena peräkkäisenä päivänä Spalvota Pasaka kennelissä, Ina Frankin luona. Hedelmällisen reissun jälkeen, 62 vuorokautta ensimmäisestä astumisesta, seitsemän pientä karvaista kääpiötä syntyi nykyisten landepaukkujen punaiseen pirttiin, johon luonnollisesti piti jättää punainen karvakuono 🐾🐾 ❤️.
Rubyn ja sen sisarusten virallisissa nimissä toistuva Coquise viitta pentujen emoon ja Jewel (=jalokivi), joka alkaa kirjaimella J on aakkosissa kymmenes kirjain ja se kuvastaa Nocachos kennelin kymmenettä pentuetta.
Rubylla on tätä kirjoittaessani ikää 17 viikkoa (4kk). Tyttö on motorisesti kehittyneempi kuin meidän muut koirat saman ikäisinä. Se hyppää ongelmitta sohville, lepotuoliin ja rahille vaikka painoa on kertynyt kokonaiset 3,9kg. Jää nähtäväksi tuleeko se pieneen äitiinsä vai isohkoon Styx isäänsä, jota se ainakin väriltään muistuttaa huomattavasti enemmän kuin Coquista.
Ruby on saanut kehuja ”havapiireissä”, vaikka onkin kovin nuori. Tytöllä on myös omasta mielestäni rodunomaisuus kaikilta osin kohdillaan, mutta vielä on kuulematta mitä koiranäyttelytuomarit tuumaa 🤔😅. Näin ollen marraskuun ensimmäistä näyttelyä odotellessa.
Tyttö on kaunottaren ja kulkurin sekoitus, villi ja vapaa sekä peloton ”kaikkien kaveri”. Yksi lemppari kamuista on Jatakabi’s kennelin Cicca, joka on rodultaan Pieni Amerikkalainen paimenkoira, jonka kanssa mennään tuhatta ja sataa… 🏎️💥.
Nähtäväksi jää, miksikä tyttö kehittyy luonteeltaan, kooltaan ja terveydellään 🧡🤞🏼🍀.